Tarkka-ampujien talvikurssi Taka-Hätilässä 080202-100202

Espoo-Kauniaisten Paikallisosaston järjestämä tarkka-ampujien talvikurssi järjestettiin tänä vuonna perinteen mukaisesti helmikuun alussa Panssariprikaatin taisteluampuma-alueella Taka-Hätilässä. Aiempina vuosina olemme saaneet nauttia kyseisellä kurssilla jopa 30 asteen pakkasista, mutta tänä vuonna talven selkä näytti jo taittuneen ja kurssi käytiin nollakeleissä.

Kurssin tarkoituksena oli keskittyä perusasioihin eli ampumatekniikan, etäisyydenarvioinnin ja asehuollon harjoitteluun talviolosuhteissa. Sään vaikutus sekä kaluston ja itse käyttäjän toimintamahdollisuuksiin näissä olosuhteissa asettaakin erityistä painoa omakohtaiselle huollolle, jos halutaan välttyä ikäviltä yllätyksiltä itse tehtävän toteuttamisvaiheessa.

Tarkoituksena oli myöskin ampua pitkille matkoille tuntemattomille etäisyyksille, minkä mahdollistaminen on ollutkin Taka-Hätilän harjoitusalueen parhaita puolia siellä tähän mennessä järjestetyillä tarkka-ampujakursseilla.

Valitettavasti edellä mainittu jouduttiin kuitenkin perumaan sattuneesta syystä.

No ei siinä auttanut itkeminen... Viime aikoina tapetilla olleiden varusmiehille ja kertausharjoituksissa reserviläisille sattuneiden onnettomuustapausten valossa on ymmärrettävää, että näissä asioissa ollaan ehdottomia vastuukysymysten takia. Siis emme ampuneet yli 300m:n etäisyyksille ollenkaan.

Siis varasuunnitelma käyttöön. Onhan aina sellainen syytä olla näissä hommissa, ja jos ei ole niin sovelletaan ;-)

Perjantai-illan hämärryttyä paikalle saapui kurssin henkilöstö 9 kouluttajaa ja 18 kurssilaista. Ilmoittautuneet olimme joutuneet rajaamaan 20 henkilöön koulutuksen läpiviennin mahdollistamiseksi, joten ilmoittautuneiden osanottoprosentti oli varsin hyvä. Tosin ne kaksi poisjäänyttä olisivat voineet ilmoittaa peruutuksesta, niin muita olisi voinut tulla tilalle.

Perjantai-illan ohjelmassa oli ensimmäisenä materiaalin jako. Kurssilaisille jaettiin hieman vaatetusmateriaalia ja työkaluiksi pareittain saadut 7.62 Kivääri 85 ja 7.62 Kivääri SVD.

Kurssin johtaja Kers(res.) Rautio piti alkupuhuttelun reippaaseen tapaansa ja tämän jälkeen ohjelmassa seurasi asekoulutusta (asemalleihin perehdytys ja asehuolto, Nyman) ja hieman tarkka-ampujatoiminnan teorian (ballistiikka, etäisyydenarviointi, maalihierarkia, Niemilä) muistiin palauttamista. Lisäksi kurssilaisille kerrottiin pääpiirteittäin kurssin ohjelma seuraaviksi kahdeksi päiväksi.

Alik Nyman opastaa alik Perälampea 7.62 Kivääri SVD:n huoltopurkamisessa

Tämän jälkeen olikin aika siirtyä kurssin huoltoryhmän (Syrjänotko, Winqvist) järjestämälle iltapalalle ja majoittua käytössämme olleeseen parakkiin ja saunarakennukseen (Suffelia!!!) Ja aina niin säntillinen lääkintäaliupseerimme (Wilkman) sai myös ensimmäisen tehtävän paikatessaan huolella allekirjoittaneen edellisenä yönä töissä murjoutuneen peukalon, kiitos siitäJ

Lauantaiaamu valkeni tai sanoisinko "harmeni" vettä tihuttaessa tasaiseen tahtiin taivaalta. Aamupalan ja ampumapuhuttelun jälkeen siirryttiin 150m:n kouluradalle valmistautumaan kohdistusammuntoihin. Aamupäivä ammuttiin aluksi 150m:n radalla (Suomalainen) ja saatuamme aseet kohdalleen 300m:n radalla (Järvinen).

Vääp Suomalainen opastaa 7.62 Kivääri 85:n tähtäimen säätämisessä

Kuten tiedossa jo etukäteen olikin on "käytettyjen" tarkka-ampujankiväärien kohdistaminen aikaa vievää puuhaa, mutta tulee kuitenkin suorittaa huolella. Näin siksi että aseen kunnollinen kohdistus on yksi peruskivistä joiden päälle itse tarkka-ampujatoiminta rakentuu. Sinänsä on toisaalta ironista koska luulisi että jo käytössä olleet aseet olisivat jotenkuten kohdallaan, mutta ei se vaan niin aina ole.

Kurssilaiset tauluilla tutkimassa saatuja osumia ammunnan lomassa

Ruokailtuamme puolilta päivin jatkoimme itse ampumista 300m:n radalla hämärän tuloon saakka. Tässä vaiheessa havaittiin itse asiassa se että vaikka käytössämme olisi ollut alkuperäisen suunnitelman mukaisesti olleet taisteluampuma-alueet, ei huono näkyvyys olisi mahdollistanut kovinkaan paljoa pidemmille matkoille ampumista.

Hämärän tultua alkoi valmistautuminen pimeä-ammuntoihin, jotka oli tarkoitus suorittaa sekä Simrad-valonvahvistimella, että valopistoolin valaisussa. Kun sektorilyhdyt oli saatu paikoilleen aloitettiin Simrad-ammunta.

Kuten kurssilaiset saivat havaita oli ainakin 300m:stä osuminen kyseisen laitteen kanssa varsin helppoa paikallaan olevaan maaliin. Osalla ampujista tosin ei näkö riittänyt erottamaan maaleja taustasta mikä kyllä onkin ymmärrettävää. Valonvahvistimen erottelukykyhän ei ole yhtä hyvä kuin tavallisella tähtäinkaukoputkella, joten rajoittavaksi tekijäksi usein tuleekin huonon sään vaikutus näkyvyyteen.

Kun kaikki olivat kokeilleet Simradia aloitettiin pimeä-ammunta valopistoolin valaisussa. Kun ammuimme ensimmäiset kaksi valaisupatruunaa oli hämmennys melkoinen. Eihän ne lentäneet kuin muutama kymmenen metriä eteenpäin. Lisäksi laukaukset saivat aikaan sellaisen savupilven, että siinä olisivat pioneeritkin katselleet kateellisina onnistunutta savutusta.

Tutkittuamme asiaa päädyimme siihen että patruunat olivat ilmeisesti jossain vaiheessa saaneet kosteutta, ja eivät siksi toimineet siten kuin pitäisi. Kyseessä olivat nimenomaan pahvilaatikkoon pakatut patruunat ei hermeettisesti pakatut.

No onneksi mukana oli myös edellä mainittuja hermeettisesti pakattuja valopistoolin patruunoita ja vielä kun siirryimme varmuuden vuoksi 150m:n vallille, saatiin ammunta vietyä läpi kuten pitikin.

Saatuamme ammunnat suoritettua oli illan ohjelmassa sauna kaikille halukkaille ja vapaata keskustelua aiheesta ja aiheen vierestä. Katsoipa siellä eräs nimeltä mainitsematon Matrix-nimistä opetuselokuvaa kannettavalta tietokoneeltaan myöhän yöhön;-)

Sunnuntaina oli vielä aamupäivällä ohjelmassa ammuntaa 300m:n radalla ja lopuksi ampumakoe, jossa tarkoitus oli saada vähintään 90% osumatodennäköisyys kymmenellä laukauksella paikallaan olevaan maaliin halkaisijaltaan 10cm. Edellä mainittuhan on yksi Puolustusvoimien tarkka-ampujille asettamista virallisista suoritevaatimuksista, tosin vielä sillä edellytyksellä että maalin liiketila voi olla myös muutakin kuin paikallaan oleva.

Lopuksi noin puolen päivän aikaan suoritettiin kurssin purkaminen ja loppupalaute sekä kurssilaisille että järjestäjille. Tämän jälkeen alkoi matka kohti kotia mukavan raukeissa merkeissä ulkona vietetyn viikonlopun jälkeen.

No mitä kurssilta jäi käteen? Osallistujat saivat ampua noin 100 patruunaa/osanottaja tarkka-ampujankiväärillä, mikä on kyseiselle asetyypille suhteellisen suuri laukausmäärä verrattuna käytettyyn ajanjaksoon. Aseiden kohdistaminen parani selkeästi loppua kohden ja samoin ampujien tarkkuus (eli laukauksen toisto). Itse ampumakokeessa vain yksi pääsi tavoitteeseen, mutta kaikki tekijät huomioon ottaen ei muidenkaan saavutusta pidä pitää mitenkään huonona. Osoittaapahan asia sen että kannattaa harjoitella.

Järjestäjille taas tapahtuma osoitti sen että vaikka kyseessä on osanottajamäärältään pieni kurssi (-> helpottaa tilanteen mukaan soveltamista), tulee näissä hommissa aina varautua yllätyksiin. Vaikka omalta osalta asiat hoitaa kuinka perusteellisesti on nykyään julkisuudessa vallalla oleva yleinen mielipide johtanut niin tiukkoihin turvamääräyksiin Puolustusvoimien harjoituksissa, että niiden noudattaminen vaatii äärimmäistä huolellisuutta virkakoneistossa. Toisaalta kun pitää mielessä sen että hoitaa itse asiat pilkulleen niin kuin pitääkin, niin sen jälkeen homma on "herran hallussa" ja sille ei enää mitään voi.

No loppupäätelminä voidaan kuitenkin sanoa että kurssi onnistui täyttämään tehtävänsä. Vaikka tällä kertaa jäikin toteuttamatta tuntemattomille etäisyyksille ampuminen, puoltaa tällainen perusampumaharjoittelutapahtuma paikkaansa sekä tarkka-ampujien koulutuksessa että myöskin yleensä reserviläiskoulutuksessa. Ampuminen ja aseenkäsittely kun ovat sellaisia asioita että niitä ei opita luentosalissa istumalla.

Olenkin itse sitä mieltä että oli kyseessä mikä harjoitus tahansa jossa aseita kannetaan, tulisi siihen sisältyä myös ampumista kovilla patruunoilla. On tietenkin ymmärrettävää että se kyseinen vaatii resursseja, mutta kysehän onkin asioiden priorisoinnista. Mitä pidetään tärkeänä? Valitettavasti nykyään tuntuu olevan vallalla yleinen suuntaus ettei aseita käytetä kursseilla. Jokaisen kuitenkin tulisi ainakin henkilökohtaisella tasolla pohtia, että onko esim. rynnäkkökivääri sellainen työkalu jota osataan myös tosipaikan tullen käyttää muuhunkin kuin "pelote- ja itsensäkohottamistarkoitukseen"?

Kurssilaiset kouluttajineen vielä ryhmäkuvassa ennen kurssin purkamista

Kiitokset kurssin järjestämiseen osallistuneille, motivoituneille osanottajille ja PV:n valvojalle ylil Aholalle onnistuneesta kurssista.

Jari Niemilä