Kesäyön marssi Tuusulassa 8.-9.6.2001

Hei me teimme sen taas silmät kimmeltäen !

Lauantain lähtöä odottaen.

Neljännen kerran järjestetty Kesäyön marssi veti Tuusulan urheilukeskukseen taas runsaasti reippaita kävelijöitä Suomen lisäksi Saksasta asti. Joten voi sanoa, että tunnelma oli etten sanoisi kansainvälinen. ESKAPAT rynnisti mukaan kolmannen kerran suurimmalla joukolla kuin koskaan.

Allekirjoittanut saapui urheilukeskukseen noin kolmen aikaan iltapäivällä ja tapasi siellä Jaanan, joka oli saapunut paikalle hieman aikaisemmin. Yhdessä päätimme leiriytyä urheiluradan ja telttakylän väliselle mäen päälle väliaikaisesti. Marssin johtaja Ek oli pyytänyt minua tuomaan legendaarisen "väliaikaisen lippumme," joka muuten on liehunut mukanamme jo 180 km marssihenkeä kohottamassa. Kaikki tunsivat lippumme, joten se toimi hyvänä maamerkkinä myöhemmin tuleville ESKAPATTILAISILLE.

Kun teltan numero oli saatu selville menimme etsimään sitä. Pienen etsimisen jälkeen se löytyikin muiden telttojen joukosta. Teimme omat paikkavarauksemme, huolsimme itsemme ja varusteemme. Aivan kuten edellisenä vuonnakin it-tykki Sergei ampui lähtölaukauksen ensimmäiselle joukkueelle, jonka jälkeen muut joukkueet tulivat nauhana perässä puolen minuutin välein. Meille kävi mäihä, että pääsimme lähtemään kaksikymmentä yli kahdeksan. Aurinko paistoi ja ilma tuoksui raikkaalta. Ensimmäinen etappi sujui todella hyvin. Aurinko ei tänä vuonna jaksanut lämmittää marssijoita, mutta se oli korvattavissa vaatteilla. Viileys ei tuntunut haittaavan ketään. Oli suorastaan mukava marssikeli. Illan vaihtuessa yöksi kävelimme hiljaisen Tuusulan keskustan läpi. Ilma oli ajanut ihmiset sisätiloihin terasseilta hurraamasta. Ainoastaan pari nuorta reserviläistä jaksoi huudella nollaa aamua meidän lipuessa heidän ohitseen.

Meillä oli myös onnea matkassa. Aamuyöllä alkoi sataa, mutta olimme jo parin kilometrin päässä maalista ensimmäisten pisaroiden tullessa alas emmekä näin ollen ehtineet kastua ollenkaan. Sääliksi kävi niitä jolla oli vielä matkaa taitettavana paljonkin.

Maalin päästyämme söimme järjestäjien tarjoaman välipalan. Sen jälkeen oli vuorossa itsensä huoltaminen, jonka jokainen teki oman jaksamisensa puitteissa. Sitten olikin mukava pujahtaa telttaan omaan pussiin nukkumaan ja keräämään voimia seuraavan päivän seikkailua varten. Eikä unta kauan tarvinnut odottaa lämpimässä pussissa sateen piiskatessa telttaa.

Aamulla herätessämme vesi suorastaan vyöryi telttaan sisälle ja jotkut kokivat todella virkistävän herätyksen herätessään vesilammikossa. Aamutoimien jälkeen aloimme valmistautua marssille ja etsimään kuivia varusteita päällemme. Vieruskaverini sanoi minulle, että "hänellä on puhtaat ja kuivat sukat tuossa noin". Hänen näyttäessään sukkiaan, niistä ei tippunut vaan suorastaan valuivat vettä norona. Ei se mitään, kovuuttahan sinne oltiin menty hakemaan ja sitä sieltä tänä vuonna todella sai oikein saavista kaatamalla. Minä ehdin jo pelätä, että päästäänkö tässä liikkeelle ollenkaan, sillä kaikki kuivasivat varusteitaan kamiinan hohtaessa mansikkana ja vaateiden höyrytessä ympärillä.

Mutta suomalainen sissi selviää aina. Lähtölaukauksen kajahtaessa harvojen ja "sokerittomien" joukossa oli mikäsmuu kuin ESKAPATIN joukkue, jonka lippua selostajakin ihaili ja oli kuulemma ihaillut jo yöllä reitin varrella.

Matkaan lähdettiin sateessa ensimmäisen kerran koko marssitapahtuman historiassa. Se latisti marssitunnelmaa ja ensimmäiset kymmenisen kilometriä marssittiin hiljaisuuden vallitessa. Järjestäjät kyllä yrittivät nostattaa tunnelmaa matkanvarrella erilaisin orkesterein ja kenraalikin oli kannustamassa marssijoita.

Mutta mikä ihme ja kumma, sade lakkasi kymmenen kilometrin kohdalla ja se nosti joukkueen tunnelmaa kummasti. Puhe alkoi taas luistaa ja askel kevetä ja eikun uusia kilometrejä kohti. Loppumatka menikin sitten hyvin yhtä pillastumaisillaan olevaa hevosta lukuun ottamatta. Se pelästyi meidän lippua, joka liehui täysillä siinä vaiheessa.

Sitten vain maaliin ja ilmoitus kenraalille niin kuin edellisenäkin päivänä. Mitaleiden ja kunniakirjojen jako ja kenraalin onnittelut hyvästä suorituksesta. Loppukuva ja kotiin valmistautumaan ensi vuotta varten.

Virpi Stick

Maalissa