Tässä joukkueenjohtajan raportti kurssista ja tämän myötä kiitos osallistujille sekä kouluttajille, KaartinJr. henkilökunnalle mukavaa kesää terveisin Veijo Rautio tst- kurssinjohtaja

Ryhmän hyökkäys taajamassa: mitä piti, ja mitä tuli tehtyä...

Joukkue saapui Santahaminaan perjantaina suunnilleen 17:00 maissa Ja kuten aina ennenkin homma aloitettiin joukon varustamisella PV:n tarjoamin varustein. Perinteisesti tarjolla oli yhtä kokoa, "sopiva" . Tosin tällä kertaa, mahtoiko johtua taistelijoiden huolellisesta ennakko valinnasta;) , varusteet olivat kertaheitolla ainakin toleranssien puitteissa riittävän lähellä oikeaa, joten ylimääräiseltä varuste rumbalta vältyttiin.

Seuraavana joukko muokattiin taistelukelpoiseksi kuittaamalla tarvittava määrä tulivoimaa...ja KENTTÄLAPIOT ! Ei prkl... joutuuko tässä vielä kesken hyökkäyksen poteron kaivuuseen...Saakohan reserviläiset tarvittaessa lyhyellä varoitusajalla vemppaa ?

Joukon muututtua siviileistä taistelijoiksi, oli aika siirtyä pelipaikoille. Joukkueen johtajan (lue: paikan tuntevan tiedustelijan avulla ...) vetämänä joukko siirtyi kuputukikohdan takamaastoon, jossa joukko tulisi viikonlopun ajan majoittumaan. Paikalle oli tuotu valmiiksi majoitusvälineet, joista pikaisesti kolmeen majoitusryhmään jaettu joukko ammattilaisen elkein kokosi viihtyisän telttakylän suomalaisen luonnon helmaan J. Nyt kun sanonta "ken ei työtä tee, ei syömänkään pidä" tuli pilatuksi, oli vääpelin meille järjestämän päivällisen aika, joka vastoin perinteisiä PV ohjesääntöjä oli sekä riittävä että hyvä.

Illaksi ohjelmaan oli varattu aikaa kalustokoulutukseen, koska mukana oli myös aseistusta, jota kaikki taistelijat eivät koskaan varusmiesaikanaan ole päässeet näkemään saatikka käsittelemään ( ...ja varusmiespalvelusvuodet tässä joukossa jakautuivat aina jostain vuodesta miekka ja kypärä (70-luku) aina tälle vuosituhannelle, joten kirjoa riitti ). RK oli kaikille tuttu, mutta kevyt konekivääri (KVKK), raskas konekivääri (PKM) ja pistooli (FN) kaipasi ainakin osalle joukosta muistin virkistystä seuraavan päivän ammuntoja varten. Koulutuksen jälkeen kaikilla oli kuva aseiden toiminnasta ja niiden käytöstä ammunnan aikana. Vierestä seuranneena koko joukosta huokui tietty "näppituntuma" aseisiin. Vaikkei asetta olisi koskaan nähnytkään, niin kaikilla koulutettavilla oli silti omasta takaa kohtuulliset perusteet ymmärtää mitä aseella ylipäänsä tehdään ja mitä ei...lupaava alku.

Koulutuksesta viisastuneena nautimme iltapalan ja siirryimme henkilökohtaisen huollon pariin. Toisille se merkitsi välitöntä nukkumista, toisille nuotiolla seurustelua. Kipinä vuorot jaet... ja pskt. Kaikki teltat päätyivät nukkumaan ilman kipinää, koska varustukseen kuului PV tehokas makuupussi, joka sillä kelillä (+5) vallan hyvin piti miehet lämpimänä.

Lauantai

Herätys tuli kuudelta. Samoin aamupala. Miehet teltoista 5 min myöhemmin. Viileä yö oli ehkä hieman "jäykistänyt" joukkoa, mutta riisipuuro (eikös sitä ole perinteisesti sunnuntai aamiaisella..?) ja kuuma kahvi kummasti vetreytti joukon, joka seitsemältä oli valmiina siirtymään täydessä varustuksessa keskusampumaradalle kohdistuksiin. Radalla pystytettiin taulut ja valmisteltiin ampumapaikat. Kohdistuksien lisäksi radalla ammuttiin 10 laukauksen kilpasarja ja RK 7, eli 18 laukausta kääntyviin tauluihin, sekä KVKK ja PKM ammunnat. Radalla toiminnasta taas näkyi tietty "varmuus" toimintaan. Homma sujui niin kuin kuuluukin. Aseet saatiin kohdistettua ilman suurempia ongelmia. Ainostaan yhden taistelijan kohdalla jouduttiin pidempään hakemaan tähtäimiä kohdalleen. Ennekuin huomattiin, että aseen tähtäimet olivat ottaneet niin pahasti "osumaa" että normaaleilla säädöillä ei asetta kohdalleen saisi. Ase vaihdettiin, ja johan alkoi kasaa syntyä. KVKK taisi olla suuremmalle osalle tuttu, mutta PKM:llä ampuminen oli selvästi osalle mieluisa uusi tuttavuus.

Nyt kun kalusto oli valmista taisteluammuntojen menestyksekästä suorittamista varten, purettiin rata ja nautittiin lounas. Joukkue jaettiin kahteen osastoon, joista toinen siirtyi kuputukikohdan maastoon harjoittelemaan sunnuntain ammuntoja varten ja toisen ryhmän jatkaessa dragun montulle harjoittelemaan asutuskeskustaistelua RK:lla ja pistoolilla.

Kuputukikohdassa joukko harjoitteli hyökkäystä 5 hengen ryhmissä alueelle rakennetun "kaupungin" läpi, puhdistaen rakennukset vihollisista ja samalla suojaten toisen puoliryhmän etenemistä. Aurinko paistoi, merituuli oli lomalla, ja sirpaleliivit sekä taisteluvyö "lämmittivät" joten alueella meno oli tehokasta, mutta hikistä. Pikku hiljaa, toistoilla ja hiomisella, ryhmän eteneminen alkoi olla sillä tasolla että sunnuntaina voitaisiin homma suorittaa "kovilla".

Ryhmät kokoontuivat teltoille jossa nautittiin päivällinen. Näki kuitenkin että kaikilla oli tovi varusmiespalveluksesta, kun useammastakin suusta kuului kommentti..."taasko me syödään..." Miehet tankattu ja paikkojen vaihto. Osasto siirtyi montulle, jossa taistelijapareittain suoritettiin eteneminen "rakennuksessa". Muutama kuivaharjoittelu ja seuraavaksi rk:lla "tosi mielellä". Taistelijapari sai suunnitella toimintansa (lippaan vaihdot, käskytys, eteneminen...) vapaasti, ainoastaan ampumaturvallisuus oli määrätty. Parit tulivat, etenivät, toimivat... ja ilmapallo parat kärsivät. Seuraavaksi RK:t selkään ja pistoolit käyttöön. Kuvio sama, aseet eri, mutta ilmapallon karu kohtalo ei muutu... Kaikkien parien edettyä rata pariin kertaan harjoitteli joukko jäljelle jääneillä patruunoilla vielä osastona "NopeidenPeräkkäistenPari/Kolmi Laukausten" hallittua ampumista.

Mitä sotaväki olisi ilman sotilaskotia ? Sotilaskodin henkilökunta oli ystävällisesti lupautunut pitämään ovensa auki vain meitä varten, joten ennen savun hälvenemistä joukko aloitti, jos ei pika, niin ainakin reippaan marssin kohti sodea, jossa pulla ja kahvi ja muut virvokkeet elvyttivät uupuneet taistelijat.

Ai niin, se kolikon kääntöpuoli. Savun vielä leijaillessa ja soden jo ollessa mielessä AKE radan varusteet jätettiin "myöhempää" siivousta varten. no "myöhempi" tuli hyvinkin pian. Sotilaskodilta suunnattiin takaisin montulle purkamaan radan maalilaitteet, joihin tosin koko joukkueen voimalla ei kauaa mennyt, etenkin kun osa työstä oli kouluttajien puolesta jo tehty.

Illan viimeinen rypistys oli siirtyä vielä kerran kuputukikohtaan ja harjoitella ryhmittäin vielä kerran eteneminen, jotta kaikki olisi mutkatonta sunnuntaita varten.

Teltoilla vielä iltapala ( EI HITSI ! taas syödään...) ja unta palloon. Vain yksi teltta teki ns. peliliikkeen ja piti kipinää muutaman tunnin aamuyöllä varusteiden nihkeyden poistamiseksi. Muuten luotettiin edellisen yön toimintaan. Herätys 7:00. Aamusta tuli hyvin kivuton ja kiireetön aamiaisen tullessa vasta hieman ennen yhdeksää, mutta aika käytettiin varusteiden pakkaamiseen ja majoituksen purkamiseen. "Brunssi" naamaan (joka oli varsin hyvä...) ja siirtyminen varsinaisille pelipaikoille, kuputukikohtaan. PV:n puolesta varopuhuttelu, viimeiset silaukset ryhmän kesken, joukkueen hyökkäyskäsky...ja eikun menoksi. Ryhmät etenivät, suojasivat ja tuhosivat vihollisen aivan kuin harjoitellessa, tosin täällä kertaa taas onnettomat ilmapallot saivat kokea harjoittelun hinnan. Aikataulu salli kaikille ryhmille mahdollisuuden läpäistä rata kahdesti.... Tuli seis, poistakaa kuulonsuojaus.

Mitä jäi käteen ? Harjoitus oli onnistunut. Ryhmät tiesivät mitä tehdä, toimivat myös sen mukaisesti, vaaratilanteita ei syntynyt ja vihollisetkin saivat osansa koulutuksesta joten kuvio ei ollut lainkaan huono. Kaikki voivat palata hyvillä mielin kotiin ja ennen kaikkea hieman taitavampina taistelijoina kuin tullessaan...

Päivä päätettiin aseiden huollolla ja luovutuksella, siviiliasusteisiin totuttautumisella, varusteiden palautuksella, päivällisellä ja loppuyhteenvedolla Santahaminan elokuvateatterissa. Muutama taistelija päätyi vielä ravitsemusliikkeeseen selittämään miten juuri omaan lippaaseen oli eksynyt niitä "ohi" patruunoita...

Oli ilo taistella rinnallanne J Palatkaamme asiaan.

19.5.2005 , Joukkueen johtaja, Jussi Kolehmainen.