Taistelujen ensimmäinen vaihe: viivytys- ja puolustustaistelu

Valmistelut

Kolmannen joukkueen joukkueenjohtaja Kers Lundén sai 28.1.2006 kello 16.00
komppanianpäälliköltä käskyn ryhmittää joukkonsa
Helsinki-simulaattorin alueelle ja valmistautua torjumaan vihollisen
odotettavissa oleva maihinnousu Santahaminan Rivieran alueelle
aamulla 29.1. Maihinnousevan vihollisen arvioitiin olevan
mekanisoidun jalkaväkikomppanian vahvuinen. Rintamasuunta tässä
ryhmityksessä olisi itään päin, joukkueen vastuualueen vasempana
rajana bussipysäkiltä itään kulkeva tie, oikeana rajana pistoolirata,
eturajana neljän tien risteys Santahaminan lautatarhan maastossa ja
takarajana AUK:in takana kulkeva tie.

Joukkueen pidettävänä maastonkohtana olisi aliupseerikoulu. Joukkueen
vasemmalle puolelle olisi 1J kun taas oikealle puolelle
2J. Vihollisen todennäköisimmät etenemisurat olivat
ampumaradalta tuleva sillan ylittävä tie tai joukkueen vasemman rajan
ylittävä pohjoisesta tuleva tie. Joukkue ei saisi päästää yhtään
vihollisen vaunua sillan yli, ne käskettiin pysäyttää viimeistään
sillalla. Joukkueelle alistettaisiin panssaritorjuntaryhmä ja
kranaattikonekivääriryhmä.
Tulitukea ei tässä vaiheessa luvattu muulla kuin alistetun KrKKR:n
putkilla.

Joukkueenjohtaja ja PSTR tekivät maastontiedustelun
vastaanottopesäkkeen maastossa illalla 28.1. Komppanianpäällikön
käskyn ja maastontiedustelun perusteella joukkueenjohtaja laati
taistelusuunnitelman 28.1. kello 23.15 mennessä.

Komppanianpäällikkö käski myös joukkueelle tehtävän viivyttää
vihollisen etenemistä joukkueen vastuualueen eturajasta
alkaen. Rynnäkköpanssarivaunuissa liikkuvan vahvan ja nopeasti
etenevän vihollisen voimia olisi saatava kulutettua riittävästi, jotta
se voitaisiin ylipäätään torjua. Joukkueen varajohtaja, Vänr Puska,
käskettiin johtamaan viivytystaistelua vastaanottopesäkkeessä.

Joukkueenjohtaja ryhmitti joukkueensa siviileistä tyhjentyneisiin
Helsinki-simulaattorin taloihin Helsinki-radan itäpuolella siten,
että kolmeen yksikerroksiseen taloon ampumaradalle vievän tien
itäpuolelle sijoitettiin 1R (Vartiainen), 2R (Kosunen) ja 3R
(Jääskeläinen) sijoitettiin tien länsipuolelle kaksikerroksisiin
rakennuksiin. 2R sai vastuulleen pohjoisen, 3R keskimmäisen
rakennuksen. Eteläiseen rakennukseen, jossa joukkueenjohtajan
johtopaikka sijaitsi, käskettiin myös 1R:n ja 4R:n
vaihtoasemat. PstR (Vepsä) ja vahvistettu 4R (Nuutinen) saivat
käskyn miehittää vastaanottopesäke.

Joukkueenjohtaja antoi joukkueelleen puolustuskäskyn 29.1 kello 6.00
Radioniemessä, jonka jälkeen joukkue siirtyi
Helsinki-simulaattorile. Kello 6.30 aloitettiin tuliasemien
valmistaminen ja ryhmien harjoittaminen.


Viivytystaistelu

Joukkueen varajohtaja valmisteli taistelua vastaanottopesäkkeessä
rakennuttamalla miinoitteen vastaanottopesäkkeen edessä kulkevalle
tieuralle, jota vihollinen todennäköisesti tulisi käyttämään.
PstR:lle oli käsketty tuliasemat vastaanottopesäkkeessä niin, että se
saattoi tulittaa miinoitteeseen ajavia vaunuja. 4R sai käskyn asettua
suojaamaan PstR:ää ja valmistautui tulittamaan vaunuista jalkautuvaa
vihollisen jalkaväkeä. 4R:n vahvennukset ja PstR:stä irrotettu
panssarintorjuntapartio käskettiin vihollisen kulku-uran varrelle
n. 200 metriä vastaanottopesäkkeestä etelään neljän tien risteyksessä
ns. motivaatiomontun ympäristössä. Risteykseen oli rakennettu
edellisenä iltana murroste. Tarkoituksena oli järjestää
läpipäässeille vaunuille tuliylläkkö risteyksessä, jossa vaunut
joutuvat kääntymään. Jos vaunuja pääsisi tästä huolimatta läpi,
vaunut pysäytettäisiin viimeistään hiukan ennen siltaa rakennettuun
varamiinoitteeseen, jonne PstR:lle ja 4R:lle oli käsketty viimeinen
viivytysasema.

Viivytystaistelun ajatuksena oli pakottaa vihollinen ensimmäisen
kerran pysähtymään ja jalkautumaan vastaanottopesäkkeen edessä,
irtautua (4R ja PstR) lyhyen tulitaistelun jälkeen ja siirtyä
sillan luokse käskettyyn viivytysasemaan jatkamaan
taistelua. 4R:n ja PstR:n irtautumista suojaisi neljän tien
risteyksen alueelle sijoitettu tuliylläkköosasto ( 4R:n vahvennukset
ja sinkopartio). Tuliasemia valmisteltaessa kävi ilmi, että
viivytystaistelussa olisi sittenkin käytettävissä epäsuoraa
tulta. Joukkueen varajohtaja määritti torjuntamaalin varamiinoitteen
alueelle ja toisen maalin neljän tien risteykseen.

Taistelu alkoi 29.1 kello 8.00 vihollisen tiedusteluvaunun ajaessa
vastaanottopesäkkeen edessä olevaan miinoitteeseen. 4R:n
tarkka-ampuja poisti samanaikaisesti pelistä vaunun tornista
tähystäneen vaununjohtajan. PstR tuhosi tämän jälkeen vaunun
raskailla kertasingoilla. Ammuttuaan putkensa tyhjiksi PstR irtautui
ilman eri käskyä sillan viivytysasemaan. 4R ampui muutaman kiivan
sarjan jalkautuvia vihollisia kohti. Tässä vaiheessa tilattu epäsuora
alkoi putoamaan vihulaisen niskaan ja iskun ollessa ohi 4R käskettiin
irtautumaan. Joukkueen varajohtaja siirtyi neljän tien risteyksen
sijoitetun sinkopartion ja 4R vahvennuksien luokse.

Noin kello 8.20 vihollisen vahingoittumattomat vaunut lähtivät
uudelleen liikkeelle ja yksi pystyttiin tuhoamaan neljän tien
risteyksessä sinne sijoitetun partion aseilla. Neljän tien
risteykseen määritettyyn maaliin tilattu isku onnistui hämmentämään
vihollista jonkin verran, mutta tässä vaiheessa vihollisen
jalkaväkeä, joka oli -kuten myöhemmin osoittautui- levittäynyt koko
Saharan alueelle, pääsi niin lähelle neljän tien risteyksen
lähistölle sijoitettua sinkopartiota ja 4R vahvennuksia, että
joukkueen varajohtaja joutui käskemään kummatkin irti samaan
aikaan. Tämän pienen tuliylläkköosaston tulivoima ei riittänyt
pysäyttämään rynnäköivää vihollisen jalkaväkeä ja sille ei oltu
keritty katsomaan vaihtoehtoisia tuliasemia, joista se olisi pystynyt
menestyksellisesti viivyttämään vihollista. Tuliylläkköosaston
irtautuminen tapahtui viime hetkessä vihollisen kirjaimellisesti
rynnätessä asemiin. Sinkopartio irtautui ja liittyi paluumatkallaan
takaisin PstR:ään, joka oli asettunut sillan lähistöllä sijaitsevaan
viivytysasemaan, jonne myös 4R oli kerinnyt asettumaan suojaamaan
PstR:n tuliasemia. Tämä olikin tarpeen, sillä Saharan läpi tullut
vihollisen jalkaväki olisi muuten päässyt PstR:n selustaan. 4R ja
1R, joista jälkimmäinen oli asemissa Helsinki-simulaattorin
yksikerroksisissa taloissa, olivat tässä vaiheessa (noin kello 8.30)
tulikosketuksessa vihollisen jalkaväen kanssa.

Samanaikaisesti näiden tapahtumien kanssa muutaman vihollisen vaunun
oli onnistunut kiertämään murroste ja vaunut lähestyivät nyt
siltaa. PstR tuhosi siltaa ennen rakennettuun varamiinoitteeseen
ajaneen vaunun ja vihollisen vaunujen matka päättyi tähän. Tuhoutunut
vaunu esti vihollisen sillan käytön. Vahvennettu 4R ja PstR olivat
kuitenkin käyttäneet voimansa: hiukan PstR:n irtautumisen jälkeen
irtautui myös 4R vahvennuksineen. Paluu vaihtoasemaan, joka sijaitsi
eteläisessä rakennuksessa, tapahtui 2J:n vastuualueen kautta.


Puolustustaistelu

4R:n ja PstR:n palattua takaisin tukikohtaan
asettautui 4R omiin asemiinsa eteläisimmän talon
alakertaan. PstR, kuten myös 3R:stä irrotetut 4R:n vahvennukset sai
asettua varareserviksi. Viholliskosketus tapahtui hetkeä myöhemmin,
kun vihollisen jalkaväki hyökkäsi Saharan hiekkakenttien yli kohti
joukkueen asemia. 1R taisteli urheasti joutuen silti vetäytymään
asemistaan hetken päästä, mutta otti vastahyökkäyksellä menetetyt
asemansa takaisin.

Vihollinen ei tästä vielä lannistunut, vaan käytti epäsuoraa tultaan
1R:n asemiin, pakottaen siten etuvartion vaihtamaan varsinaisiin
asemiinsa, joka sijaitsi samassa talossa kuin 4R:n asemat. Kevyet
yksikerroksiset rakennukset, joissa 1R ensimmäinen asema oli ollut,
tuhoutuivat täysin vihollisen hyökätessä saattaen.

Vihollisen jalkaväkeä vyöryi päälle, mutta joukkeen asemat olivat
hyvät, eivätkä vihollisen toimet onnistuneet. Jonkin ajan kuluttua
joukkueen asemien takaa alkoi kuulua tulitusta, kun noin partion tai
ryhmän vahvuisen vihollisosaston oli onnistunut livahtamaan takanamme
olevaan Helsinki-radan rakennukseen. Tällöin 2R ja 3R joutuivat
ahtaalle, sillä vihollinen pystyi nyt miltei eristämään kahteen
pohjoiseen rakennukseen asettuneet 2R:n ja 3R:n. 3R oli tässä
vaiheessa taistelua kärsinyt tappioita siinä määrin, että vastahyökkäys
pelkästään 3R:n voimin Helsinki-radan puhdistamiseksi vihollisesta
olisi ollut uhkarohkeaa. Joukkueenjohtaja päätti tällöin lähettää
varareservin tukemaan vastahyökkäyksessä. Varareservi tunkeutui
simulaattoriin sen eteläpäädystä tyhjentäen taistellen rakennuksen
vihollisesta.

Vihollisen raketinheittimet aloittivat tässä vaiheessa voimakkaan
tulivalmistelun ampuen joukkueen asemiin niin, että joukkueen oli
pakko irtautua. Irtautuminen tapahtui asemiemme pohjoispuolelta
järjestyksessä 2R, 3R, 4R ja viimeisenä 1R. Otimme haltuumme
Aliupseerikoulun.


Vastahyökkäys

Joukkueenjohtaja sai komppanian päälliköltä tehtäväkseen lyödä
vihollinen nyt menetetyn Helsinki-simulaattorin alueelta. Raskaita
tappioita kärsinyt joukkue sai myös kaivattuja
vahvistuksia. Valitettavasti johtamistoimintaa haittasi vihollisen
ELSO, joka esti täysin puheradioliikenteen käytön johtamisvälineenä.
Joukkueen johtajan olisi siis selvittävä ilman hyväksi havaittuja
käsiradioita.

Uusin voimin 3J aloitti vastahyökkäyksen vihollisen hallitsemiin
rakennuksiin tavoitteenaan aiemmin 1R hallussa pitämät kolme kevyttä
rakennusta - tai pikemminkin niiden rauniot (katottomat ja
ikkunattomat rauniot ovat vielä tänä päivänä nähtävissä simulaattorin
itäpuolella). Joukkueenjohtaja asetti tulitukiryhmän kolmesta
tarkka-ampujasta, sinkopartiosta ja kk-miehestä Aliupseerikoulun
pohjoispäätyyn. Näiden tehtävä oli suojata joukkueen eteneminen
simulaattorirakennuksen keskioville ja tuhota mahdolliset vaunut
omalla tulialueellaan. Toinen partio sai ottaa asemat AUKin
eteläpuolelta, samanlaisilla ohjeilla.

Kun tulitukiosasto oli asemissaan, käski joukkueenjohtaja ryhmänsä
etenemään. 1R kärjessä, 2R, 3R, joukkueenjohtaja ja sinkopartio sekä
viimeisenä joukkueen varajohtaja ja 4R. Taistelusuunnitelman
mukaisesti tulitukiaseet pakottivat vihollisen pysymään
simulaattorirakennukseen suojautuneena, kun samalla 1R ja 2R etenivät
keskioville, tunkeutuivat rakennukseen ja lähtivät vyöryttämään
rakennusta. Heti kun kaksi kärjessä ollut ryhmää oli sisällä, 3R ja
4R etenivät simulaattorin kupeeseen ja siitä sisälle rakennukseen.

Ensimmäisen ryhmän tehtävänä oli hyökätä kärjessä rakennuksen
eteläpäähän. 4R antaisi tässä tukea. 2R vastuulla taas oli
pohjoispääty, ja sitä seurasi tiiviisti 3R. Asutuskeskustaisteluun
erikoistuneet taistelijat kykenivät nopeasti puhdistamaan talon
vihollisen vaikutuksesta, ja joukkue sai hetken hengähdystauon ennen
siirtymistä seuraavaan välitavoitteeseen. Oli aika tasata
ammusvarannot ja hengittää hieman pidempään.

Joukkueenjohtaja lähti 2R:n ja 3R:n matkaan ja joukkueen varajohtaja
taas rakennuksen eteläpäähän 1R:n ja 4R:n mukaan. Joukkueenjohtaja
asetti tulitukiosastot rakennuksen sisälle itäpuolelle ja sen
päätyihin. Joukkueenjohtaja käski joukkueen talon vastakkaisissa
päädyissä olevat ryhmät aloittamaan hyökkäyksen yhtäaikaisesti kello
10.40. Käsketyllä kellonlyömällä 2R ja 3R purkautuivat
Helsinki-radan pohjoispäädyn ovista, kun taas 1R ja 4R hyökkäsivät
eteläpäädyn ovista. Joukkue hyökkäsi nyt kaikilla ryhmillään kohti
kaksikerroksisia Helsinki-radan itäpuolella olevia rakennuksia,
joissa vihollinen piti asemiaan. Pohjoisin rakennus pienimpänä oli
nopeasti otettu haltuun, jonka jälkeen 2R ja 3R suuntasivat
keskimmäiseen rakennukseen. Etelässä 1R ja 4R etenivät rakennuksista
suurimalle ja tunkeutuivat rakennukseen. Vihollinen joutui nyt
vetäytymään näistä kolmesta rakennuksesta.

Joukkueen välitavoite oli saavutettu, mutta se oli kärsinyt
samalla kovia tappioita. Alkuperäisestä joukkueen vahvuudesta (30) oli
taistelukuntoisina vain parikymmentä taistelijaa. Joukkueen
lopullinen tavoite, kolme keskusampuradalle vievän tien itäpuolella
sijaitsevaa yksikerroksista rakennusta, jäi harjoituksen
päättymisen vuoksi saavuttamatta. Taistelusuunnitelman mukaan ne olisi
vallattu joukkueen yhtäaikaisella rynnäköllä, joka olisi alkanut
kaksikerroksisten rakennusten itäpuolen ja päätyjen ovista.


Pohdinta

Harjoituksen aikana muutamia asioita nousi esille:

-Jääkäri/jalkaväkijoukkue ei pysty kauan käymään taistelua
vihollisen mekanisoidun komppanian kanssa. Ilman
epäsuoraa tulta ja Pst-aseita sillä ei ole juurikaan keinoja
vaikuttaa rynnäkköpanssarivaunuihin suojautuneisiin vihollisiin.
Epäsuora tuli ja Pst ovat välttämättömiä joukkueen taistelun
onnistumiselle!

-Ennen taistelua on pelattava tarpeeksi monta mitä-jos-skenaariota.

-Tulitukiaseet ovat joukkueen tärkeimmät aseet. Kaikki muut
taistelijat antavat tilanteen niin vaatiessa kk-miehelle
patruunoitaan.

-PstR tarvitsee tarpeeksi jääkäreitä suojakseen, jotta se voisi toteuttaa
tehtävänsä tehokkaasti. Ja jos PstR ei pääse toteuttamaan tehtäväänsä
tehokkaasti, niin mekanisoidun vihollisen kanssa käytävässä taistelussa
saattaa tulla nopeasti äitä ikävä.

-Käsiradiot ovat hyvä johtamisväline, mutta niiden käyttöä on
harjoiteltava etukäteen (tekninen detalji: perusvirheet käytössä
olivat esim. sellaisia, että painettiin tangenttia ja alettiin heti
puhua ja lopetettiin tangentin painaminen heti puhumisen loputtua,
lähettimen pääteaste ei kerkiä tällaisessa mukaan). Viime kädessä
puheradioyhteydetkin on varmistettava läheteillä.



Antti Lundén
Perttu Puska JK I 2006